Tänään se oli pahempi kuin pitkään aikaan. Talo oli sen näköinen, kuin siellä asuvat ihmiset olisivat paenneet paikalta henkensä hädässä etsittyään ensin kuumeisesti jotakin elintärkeää esinettä talon kaikista kaapeista ja komeroista. Tai sitten miehen yritys oli vihdoin onnistunut astumaan toiminnallaan lain väärälle puolelle ja meille oli päivän aikana suoritettu erittäin väkivaltainen kotietsintä. Tai sitten olemme vain tällaisia: aivan kammottavia törkyjooseppeja.
Olen viisivuotisen aviotaipaleen aikana useita kertoja miettinyt sitä, kuuluuko minun tehdä enemmän kotitöitä kuin herra Y:n. En haluaisi uskoa perinteiseen naisten työt-miesten työt juttuun, mutta kun nyt vaan on niin, että minä en osaa tehdä suurinta osaa niistä hommista, mitä herra Y täällä kotona puuhailee. En yksinkertaisesti jaksa kantaa kiviä kiviaitaan enkä osaa rakentaa terassia. Halkojen hakkuun olen päättänyt opetella, mutta autojen huoltoon liittyvät jutut eivät kyllä kertakaikkiaan kiinnosta minua pätkän vertaa. Joten se lienee selvää, että teranssinrakennuspäivinä astianpesukoneen käyttövastuu on minulla.
Mutta entäs ne päivät, kun terassia ei rakenna ja autotkin pysyvät koossa ilman erillisiä huoltotoimenpiteitä? Eikö tällaisina päivinä näitä jokapäivän kotitöitä kuuluisi tehdä aikalailla yhdessä? Niinhän sitä luulisi.
Herra Y ei ole varmaan kertaakaan tässä talossa asuessamme käyttänyt pyykinpesukonetta. Viikkosiivoukseen herra Y on osallistunut kaksi kertaa, joista toinen oli ennen hänen koollekutsumaansa pokeri-iltaa ja toisen kerran jälkeen hän oli vihainen koko loppupäivän (ei toki siivouksen vuoksi, vaan ihan muuten vaan). Jos Herra Y korjaa astiat pois ruokapäydästä, hän laittaa ne kyllä pesukoneeseen, mutta ei melkein koskaan laita apk:ta päälle. Eikä herra Y koskaan tyhjennä/puhdista kattiloita ja paistinpannuja, vaan jättää ne aina hellan päälle.
Herra Y osallistuu mahtavasti lasten hoitoon ja laittaa ruokaa joskus, koska tietää kokkaamisen olevan kaikkein suurin inhokkikotityö, mitä minä tiedän. Viimeisinä kuukausina myös ruuanlaittovastuu on tosin salakavalasti siirtynyt minulle, mikä on ehkä osaltaan kohottanut kotityöketutuksen näihin tämänhetkisiin lukemiin.
Pahimmin tässä mättää se, että olen itse luonteeltani äärimmäisen huolimaton ja sotkuinen. En kykene kotihengetärmäisen helposti loihtimaan ympärilleni siisteyttä ja järjestystä, vaan se vaatii minulta oikeasti työtä ja hermojen kiristymistä. Olen yrittänyt laskeskella päässäni tiskivuorille jopa hintaa. Onko siis niin, että jos mies maksaa asuntolainasta valtaosan, hän tulee samalla ostaneeksi itsensä vapaaksi muutamasta niljakkaasta kotityöstä? Olisi varmaankin kannattanut harkita noita ammatinvalintakysymyksiä vähän tarkemmin.